sunnuntai 30. marraskuuta 2008

Kurssit on käyty - mitä jäi käteen?


Alun vakavuuden jälkeen muutkin koneenhoitajakurssin viimeisessä tentissä kysellyt asiat tuntuivat kerrassaan kiintoisilta. Keväisen dieselintuoksun ja erilämpöisten jäähdytysvesikiertojen reittien opettelun jälkeen oli jopa mielekästä lukea vähän (hyvin vähän) laivanrunkotieteitä. Käytetty materiaali tosin oli insinöörisorientoituneelle lukijalle hiukan tuskallista tutkittavaa, kun yksiköissä ja merkinnöissä ei maapuolen fysiikan osaamisesta ollut paljon apua. Päivän linkiksi asiasta kiinnostuneille suositellaan TKK:n alkeisluentoa aiheesta.

13 hämmentävää viikonloppua opetusta ja sen tapailua antoi ennenkaikkea vahvan käsityksen syistä ammatillisen peruskoulutuksen korkeiden keskeytyslukujen takana. Opettajien substanssiosaamiseen tässä sen enempää puuttumatta panostus pedagogiseen perustekniikkaan saattaisi olla avain ammattikoulutuksen arvostuksen nostoon. Toki sama tarve ilmenee myös korkeampien asteiden opetuksessa valitettavan usein. Myös satunnainen tiedotuskulttuuri, omituiset yölliset puhelinsoitot ja seitsemältä saapuvat junat kuuluivat kurssin kiusalliseen puoleen.

Höyrypursiseuralle täytynee esittää kiitos kurssin aikaansaamisesta. Kuitenkin jalon harrastuksen tulevaisuutta valtakunnassa silmällä pitäen voisi olla hyvä ajatus toimittaa tuleville kursseille eritoten höyrytekniikan osalta hieman parempia oppimateriaaleja kuin Forsman-Saraojan yliviivaillen päivitetty klassikko prujattuna.

Nyt jännitys kohdistuukin sitten enää todistuksen saapumisaikatauluun, ja siihen, lähetetäänkö ne joillekin satunnaisille luottokurssilaisille jaettavaksi fiiliksen mukaan eteenpäin, lukeeko niissä nimiä jne. Praktiikkaa itse koneenhoitajan kirjaa varten onkin sitten kerätty jo ajalta ennen syntymää.

keskiviikko 19. marraskuuta 2008

Sanomalehdistä saksittua

Savonlinnassa ilmestyvässä Itä-Savossa on artikkeli Höyryseuraakin joitakin vuosia keskusteluttaneesta Höyrylaivapuistosta. Aihe on herättänyt keskusteluakin, perinteiseen nimimerkkihenkeen. Iloisesti asiaa "paremmin" tietävät kertovat hurjia eläkkeenkertymiseen liittyviä "faktoja". Kaupunginjohtaja Laineelle pisteet nettiin tehdystä tarkennuksesta, vaikka summat kuulostavatkin hurjilta. Yhtä kaikki tähän aiheeseen palattaneen tällä foorumilla vielä pienen lisäselvittelyn jälkeen. Tästä ja Laitaatsillan telakka-alueen kehityksestä on artikkelit myös uudessa Korsteenissa.

Saman lehden toisessa numerossa kerrotaan Kalle Tihveräisen uudesta kattilasta(?) ja siihen saatavista avustuksista. Perinnelaivarekisteri ja koko perinnelaivatermi ovat myös sellaisia asioita, joista tänne jotain tultaneen kirjailemaan. Tihveräisestä ei uskaltane.

Karjalaisen kesän juttuja regatasta ei valitettavasti löydy kokonaisina netistä (olennaiset henkilöhaastattelut mieleenpainuvine kommentteineen jääneet pois), mutta höyryperheen paineista on kuitenkin regatan yhteydessä jotain kirjoitettu. Esimerkillistä sekin.

Mieleen tulee, että voisiko Höyrypursiseura kerätä talteen nämä erilaiset höyrylaivoihin liittyvät artikkelit. Tällaista palvelua on nykyään saatavilla hyvinkin helposti, rahaa vastaan toki. Asiaa pohtimaan voitaneen perustaa työryhmä. Tai jopa komitea.

lauantai 15. marraskuuta 2008

Vallankumousta odotellen?

Tänään on Suomen Höyrypursiseuran vuosikokous Vantaan ilmailumuseolla. Käsittelyssä normaalien ihmisvalintojen lisäksi erilaisia myyntivaltuuksia ja muuta talouskikkailua. Katsotaan miten ukkojen käy.. Tuhlataanko Seuran varat pörssibusinekseen näin laman alla? Tuleeko meistä telakkateollisuuden aisankannattajia? Vai perustetaanko vastavetona Suomen kansandemokraattinen höyrypursiseura? Ehkä viimeistään yön pimeinä tunteina.

Ilmailumuseolta tähän.

torstai 13. marraskuuta 2008

Lokakuisella Suomenlahdella


Jo surullisen(?)kuuluisa koneenhoitajakurssi pääsi vihdoin näkemään höyrykoneen eräänä lokakuisena viikonloppuna. Tästä ei ehkä niinkään kiitos kurssia järjestäneelle taholle, vaan enemminkin S/S Armaksen varustamolle.

Matka Porvoosta Helsinkiin oli tuulinen, mutta yllättävän aurinkoinen. Meren noussut pinta meinasi viedä halot mukanaan, mutta nyt ne vei laiva. Hyvä niin. Armaksen laajennettu komento tarjosi mukavan suojan tuulelta ja kaikelta älykkäältä aktiviteetilta. Keskioluttakin oli.

Kalasatamassa kurssi vapautettiin. Tosiharrastajat alkoivat valmistelemaan Tornator II:n siirtoa. Ja osa porukasta lähti alkoon. Siis me.

Tullessamme takaisin oli Torna saatu siirretyä jo itäväylän ali (väliin taisi jäädä jopa senttejä). Ristikkäiset hinausköydet kiinnitettyä Armas lähti hiljaa, todella hiljaa, kohti Suomenlinnaa. Helsinki näytti kauniilta tummuvassa illassa. Höyrylaivat vielä kauniimmilta. Harmittavaa oli, että minä ja lonkerot olimme eri laivoissa. Onneksi oli yhteysvene.

Lisää tarinoita kuulemma tulevassa Korsteenissa.

maanantai 10. marraskuuta 2008

Talvikunnon vireillepanosta

Palataanpas vähän vanhaan, mutta edelleen ajankohtaiseen aiheeseen. Carwalacin jälkeen oli varattu maanantaita myöden vapaata aluksen talvikuntoon saattamiseksi. Koska miehistö oli kuitenkin kohden kypsää lähtemään kotiin jo sunnuntaina, toimia päätettiin ripeyttää.

Kesän mittaan konehuoneessa käytetyt tunnit eivät olleet menneet hukkaan, sillä muistissa oli hajanaisia katkelmia jo wapun ajoilta. Tällöinhän päätettiin raapia laiva kasaan ja karauttaa Anttolaan ruuviajohengessä. Mutaluukun tiivistekin alkoi pitää jo ennen Puumalaa joten rohkea lähtö kannatti. Ehkä ensi keväänä hiukan kevyemmät tavoitteet ekalle rundille?

Asiaan. Odotellessamme paineen laskua padassa aloimme purkaa putkia ja aukoa proppuja. Niitähän riittää joka puolella konehuonetta, muttei kuitenkaan mitenkään käsityskykyä ylittäviä määriä. Aluksen tuoreus ehkä vaikuttaa siihen, että tyhjennystulpat löytyvät suhteellisen loogisista kohdista. Klassisin kiroilukohde on ehkä ollut ilmapumpun pohjaproppu, joka osattiin vihdoinkin kiertää avaamalla perän puoleinen sokea laippa. Jakotukilta lähtevät putkihaaratkin seurailtiin tunnollisesti läpi ja auottiin, mutta muistettiinkohan kaikkia venttiilejä tukissa jättää auki... Unettomia öitä aiheuttavat lähinnä injektoriventtiili ja lämmityksen jakohanat. Ja kaikki joista lähtee putki ylöspäin.


Ulospuhalluskin onnistui, vaikka mutaa vielä padan pohjalle jäikin. Tämä lienee johtui laivan hivenen etukenosta asennosta, minkä seurauksena ulospuhallusreikä oli kuivilla mutta pohjalle jäi vielä "helmi". Mutaluukun tiivistepunos ei jäänyt uudelleen käytettävään kuntoon, eli ensi kesän ajoja silmällä pitäen lie tarpeen tehdä hankintoja silläkin saralla. Kattilan päällisen miesluukun olisi voinut avata kuivumisen parantamiseksi, mutta jäipä illan pimetessä sekin väliin. Kai se siitä. Nuohoustakin harjoitettiin, mutta tuubeja ei harjattu. Höyrynuohoimen valmistusta on hyvä suunnitella.

Muutama havainto:
  • Laitaan laiturivalot voisivat palaa, pimeässä oli lähes mahdotonta pitää huolta kamoista.
  • Jotta tulisi naama pestyä ja kaikki paikat varmasti laitettua kuntoon, pitäisi varata toinenkin päivä talvihuoltoon. Olisi hyvä saada tehtyä vika tsekkaus päivänvalossa.
  • Piipun hatun kanssa ei pie lähteä pelloomaan ennen kuin kaikki tulet ovat sammuneet. Savu montussa kävi ns. vituttamaan

sunnuntai 2. marraskuuta 2008

Etelää kohti


Miten tämä liittyy S/S Lauriin. Ei taaskaan mitenkään. Merimuseossa sentään käyty.