Paljon puhetta ja aika vähän villoja. Siinäpä Laurin hyttiremonttiuutiset viime viikkoon asti. Vaikka myönnettäköön, että villoja on ainakin perähytin katon eristeenä. Eipä ole enää toukokuussa, kun kaikki revitään pois. Nyt laivan uudet omistajat ovat tarmoa täynnä ja perähytin purkutyöt ovat alkaneet. Mitä muuta onkaan vielä tulossa?
Laivaremontit ovat hankalia ja vaativat hyvin kauaskantoisia päätöksiä. Seuraavan kesän mukavuus- ja/tai lonkerotarpeen perusteella ei ehkä kannattaisi sitoa perinnehöyrylaivaa tuleviksi vuosikymmeniksi nykyajan hapatuksiin tai muihin peränkorotuksiin. Tämä vaatii omistajilta laivan historian tuntemista sekä ymmärtämystä höyrylaivakulttuurista yleensä. Jokainen toki tekee omalleen mitä haluaa. Se, mitä uudet omistajat Laurilta odottavat, jäänee nähtäväksi.
Laitaatsillassa oli muuten hyvin rauhallista ja aurinkoista, kuten koko Savonlinnassa. Kaupungin läpi ajellessa tuli kovasti ihmetelleeksi mihin sitä Turhaa tietä tarvitaan. Telakalla töitä riittää, kevätkunnostukset kuumimmillaan. Mikko ja Hurma (ja muutama muu) olivat ylhäällä, virranpuolen pukit täynnä järjestelyhinaajia, Salama rannassa odottamassa kansilankutusta. Kyseltäessä ei vapaita miehiä Laurin peltitöihin löytynyt ennen toukokuuta. Tässäkin valossa telakan alasajo(?) tuntuu hyvin kummalliselta.
