lauantai 25. huhtikuuta 2009

Laiskat läksyllä

Koulu jäi aikanaan pojilta kesken kun piti merille päästä. Reetan esimerkin innoittamana ja parempien vakanssien toivossa kävimme kuitenkin kokeilemassa miltä maistuu merivesi itäisellä Suomenlahdella. Päivä alkoi raskaalla teoriaosuudella, jonka aikana ei täyttä selvyyttä vielä kaikilta osallistujin saavutettu.





















Takar
ivin pojat Jarskin tarkassa ohjastuksessa, etteivät enää pääse livistämään.

Luokkarupeaman jälkeen siirryimme koulun rantaan koulutusalus M/S Katarinan välittömään läheisyyteen, vaihdoimme vaatteet kumisiksi ja aloimme hikoilla. Pukujen ilmauksen jälkeen alkoi pelastautuminen laiturilta mereen ja takaisin.





















Ilmeestä päätellen puku pitää ja ahvenet pysyvät ulkopuolella.
Kalapuikot omasta takaa.

Pulahduksen tapahduttua ja veden kaikkien kolmen asteen pysyessä erossa vartalon herkistä sopukoista oli aika perehtyä merellä pelastautumisen saloihin. Välittömän hengissäpysyttelyn jälkeen tärkeintä on saada apua. Tässä auttaa merkittävästi kommunikointi ulkomaailman kanssa, ensimmäisenä keinona visuaalinen viestintä. Kokoonnuimme siis huddlaamaan, muodostamaan mahdollisimman laajaa oranssia kokonaisuutta pinnalle.





















Kaikenlaista huddlailua ei katsottu hyvällä.






















Kuviot kunnossa on kivempi kellua. Niska tosin on yllättävän kovilla.


Aistikasta kuviota muodostettaessa ilmeni varsin konkreettisesti, mikä funktio pelastusliiveillä on. Puku nimittäin nostaa kroppaa niin tehokkaasti vedestä, että niska väsyy todella nopeasti kannattamaan venttiileitä veden yllä. Kuinka ollakaan, jollakin oli ollut aikaa miettiä tätäkin.

Koska korkkiliivejä ei ollut lähettyvillä, seuraavaksi ohjeistettiin muodostamaan jono ottamalla kaverin jalat kainaloon. Päätä voikin sitten lepuutella mukavasti toisen koipea vasten ja asento on vakaa. Letkassa voi teoriassa myös liikkua ja kuljetella heikommassakin hapessa olevaa.





















Päivän päätteeksi suunta kotiin, jonon keskellä on paras paikka!


Motivaation ollessa kohdallaan oppimista tapahtui siis rivakassa tahdissa. Nyt on oppi hallussa ja henki lujassa, jos merihätään joudutaan. Kotkan aurinkoinen ilma kirvoitti vielä keskustelua Hovinsaaren etsinnöistä, mutta torikahvi taisi viedä voiton enemmistä houruiluista. Ilmassa alkaa olla toiveikkuutta, mutta eipäs nuolaista ennen kuin paperit tipahtaa.






















Kotkan torilla lohileipä maittoi ja haitari soi.

J.K. Tajuaako joku miten nämä kuvatekstit saisi automaattisesti kohdalleen?

2 kommenttia:

.Lauri Ob. kirjoitti...

Eiköhän tollaset hankita. Jää pilkotun kattilan hinnasta kuitenkin sen verran käteen. Ja Jarski laivalle kesällä. Tai sitten mennään Haminaan. Kompassiin. Luonnollisesti.

J.K. Ei hajua. Kuten myöskään tuosta esikatselun ja lopullisen version ulkonäön eroista.

Tatu kirjoitti...

Joo, veikkaan, että se esikatselun ja lopullisen yhteys katkesi kun säädin käsin tuota tekstisarakkeen leveyttä viime kesänä tai millon tää kirjoittaminen aloitettiin